Nakuhiiret

Ajattelin kirjoittaa pätkän nakuhiiristä, sillä niistä on kyselty paljon viime aikoina ja nakuhiirten kysyntä on kovaa. Monelle nämä viuhahtelijat ovat täysin vieraita, joten tässä muutama sananen niistä.

Kaksi hyvin vähäkarvaista heterotsyg. nakua (4vko)

Nakuhiiret tai nudet (virallinen lyhenne nu), eli karvattomat kesyhiiret yleistyvät kokoajan myös lemmikkimarkkinoilla. Pitkään nakuhiiret olivat Suomessa hyvin harvinaisia, eikä niitä myyty kuin tutuille ihmisille ja silloinkin harkiten. Karvattomat hiiret (kuten muutkin eläimet) jakavat mielipiteitä. Siinä missä toinen rakastaa, toinen inhoaa. 

Moni kyseenalaistaa karvattomien eläinten terveyden, mikä on vain hyvä asia. Jalostuksen pitäisi aina pyrkiä parantamaan eläintä, eikä ahneuksissaan saa tehdä hallaa eläimen terveydelle tai kyvylle elää lajityypillistä elämää. Itse karvattomuus on useimmilla eläinlajeilla luonnollinen mutaatio - ei siis jalostettu ominaisuus. 

Karvattomia hiiriä on kahdenlaisia: Homotsygootteja, joka tarkoittaa sitä että hiiren vanhemmat ovat molemmat nakuja, ja heterotsygootteja, joka tarkoittaa sitä että toinen vanhemmista on karvainen ja toinen karvaton. Me kasvatamme ainoastaan jälkimmäisiä. Homotsygoottiset hiiret ovat syntymästään lähtien täysin karvattomia, kun taas heterotsygoottisten hiirten karvattomuus vaihtelee todella merkittävästi. Samassa poikueessa voi olla sekä täysin karvattomia hiiriä, että fuzzyn kaltaisia, pörröturkkisia hiiriä. Ja kaikkea niiden väliltä. Suomessa esiintyvä karvattomuutta aiheuttava geeni on dominoiva, eli karvattomuutta ei voi kantaa.

Homotsygoottisten nakujen kasvattaminen olisi nopeampaa ja niin sanotusti taloudellisempaa, sillä kahden homotsyg. nakun jälkeläiset ovat kaikki täysin karvattomia. Me kuitenkin kasvatamme mahdollisimman pienillä riskeillä, mahdollisimman terveitä eläimiä, joten poikaset syntyvät aina yhdistelmistä heterotsyg. naku x karvainen hiiri. Tämä tarkoittaa sitä, että poikueesta vain puolet on (heterotsyg.) nakuja. Teoreettisesti. Eli läheskään joka poikueesta ei jää sopivaa jalostusmateriaalia.

Lähes täysin karvaton heterotsyg. naku, Hermanni (10kk)

Karvattomuuden lisäksi homotsyg. ja heterotsyg. nakujen välillä on toinen tärkeä ero: terveys. Tietojeni mukaan nakuhiirten terveysongelmat liittyvät pääasiassa silmiin ja ihon kuivuuteen. Homotsyg. poikasten silmät saattavat aueta huomattavasti aiemmin kuin normaalisti, ja riski kaihiin on suurempi. Heterotsyg. nakuilla tätä ongelmaa ei ole tavattu. Kaikkien karvattomien hiirten ongelmana on häntien ja (taka)jalkojen rohtuminen. Pahoja rohtumia ei saa parannettua edes säännöllisellä rasvaamisella, joten kuivaihoisia hiiriä ei tule käyttää lainkaan kasvatukseen.
Meillä ollaan äärimmäisen tarkkoja siitä, että kaikkien (ml. lemmikkinakut) hiirten hännät ja jalat ovat terveet. 

Todella karvainen heterotsyg. naku (4vko)

NAKUHIIRI LEMMIKKINÄ

Ensimmäisenä täytyy tietysti selvittää, mistä karvattomia hiiriä voi saada. Suomessa on vain kourallinen nakuhiirikasvattajia, joten omaa yksilöä voi joutua odottamaan pitkäänkin. Kuten eläinten hankinnassa aina, omaa nakuhiirtäkin etsiessä on valittava kasvattaja huolella. Kaikki eivät kasvata vastuullisesti eivätkä ajattele eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Valitettavasti "harvinaisuus" ja erikoisuus viehättävät monia ihmisiä siinä määrin, että he päättävät ruveta "kasvattamaan" niitä. Ja monesti tieto-taito on hyvinkin puutteellista näissä tapauksissa..

HOITO

Nakuhiirten hoito on pääosin hyvin samanlaista, kuin muidenkin kesyhiirten. Lisää voit lukea Kesyhiiri lemmikkinä - sivulta.
Karvattomuus tuo hiirelle muutaman erityispiirteen, jotka täytyy ottaa huomioon lemmikin hoidossa. Ensinnäkin, karvaton tai vähäkarvainen hiiri palelee helposti. Karvaisetkin hiiret ovat herkkiä vilustumaan, joten nakuhiirten kohdalla asumuksen vedottomuus on entistäkin tärkeämpää. Hiiren kodissa on myös oltava lämmin pesä - aivan kuten muillakin hiirillä.
Toinen tärkeä seikka on ravinnontarve. Karvattomat eläimet tarvitsevat karvaisiin verrattuna enemmän, ja hieman energiapitoisempaa ruokaa ruumiinlämpönsä ylläpitämiseksi. Niiden aineenvaihdunta on vilkkaampi kuin karvaisilla eläimillä, joten energiaa kuluu enemmän. Meillä on tapana antaa nakuhiirille lähes kaksinkertainen annos ruokaa, verrattuna karvaisiin hiiriin. Ruokavalion pohjana voidaan pitää samaa kuivaruokaa kuin karvaisillakin hiirillä. Meillä käytössä on hyväksi havaittu Altrominin hiiri/rottapelletti (elatus/ylläpito). Extrana silloin tällöin (useammin kuin karvaisille hiirille) esim. rasvaisempaa siemenseosta, kauraa, kissan- tai koiranpennun kuivaruokaa ja rasvaisempia raakalihoja.

Nukkainen heterotsyg. naku (4vko)

Karvojen puute altistaa hiiren myös ihovaurioille. Eli asumuksen on oltava ehdottoman turvallinen, vailla teräviä virikkeitä johon hiiri voisi satuttaa itsensä. Joskus kuitenkin esim. asuintoverin kanssa kinastelu voi aiheuttaa pieniä haavoja, jotka kuitenkin paranevat helposti nopean aineenvaihdunnan ansiosta. 

Tavallisten terveystarkastusten ohella on syytä kiinnittää erityishuomiota häntään ja jalkoihin. Jos iho vaikuttaa kuivalta, kannattaa tarkistaa ruokavalio ja asuinhuoneen ilmankosteus. Erityisesti talviaikaan kuiva huoneilma saattaa aiheuttaa ihon kuivumista, vaikka naku ei muuten olisi rohtumille altis. Varsinaisesti rohtuneen ihon erottaa helposti: se on epätasainen, iho hilseilee ja siinä saattaa olla jopa haavaumia. Vaikeissa tapauksissa kannattaa harkita lopetusta. Vastuullinen kasvattaja ei koskaan myy eteenpäin hiirtä jolla on poikasena esiintynyt rohtumia, mutta joissain tapauksissa rohtumia ilmestyy vasta vanhemmalla iällä.
Joskus karvattomilla eläimillä esiintyy myös finnejä. Uroksilla useammin kuin naarailla. Finnille ei tarvitse tehdä mitään, se paranee itsekseen eikä yleensä jätä edes jälkeä. Nakujen ihoa ei tarvitse eikä saa rasvata (lukuunottamatta haavojen tai kuivan hännän/jalkojen hoitoa).


NAKUHIIRTEN NÄYTTELYTYS JA VÄRIT

Nakuhiirille ei ole vielä valmista standardia, mutta ne voivat kilpailla näyttelyissä ja voittaa palkintoja standardihiirten tavoin.

"Karvattoman hiiren tulee olla mahdollisimman karvaton. Ihon tulee olla ohut, puhdas, ehjä ja osittain läpikuultava. Iho voi olla mitä tahansa tunnustettua väriä tai kuviota, arvostelussa tulee ottaa huomioon iän myötä tapahtuva kehon pigmentin vaaleneminen. Ryppyisyyttä ei saa olla liiallisesti, mutta muuten siitä ei tule rangaista. Silmät minkä väriset tahansa. Korvat suuret ja rypyttömät. Viikset erittäin lyhyet tai puuttuvat." Lähde

Karvattomat hiiret voivat siis olla mitä tahansa väriä tai kuviota, jotta ne voi viedä näyttelyyn viralliseen luokkaan. Suomessa nakujen värikirjo ei ole vielä kovinkaan kattava, eniten uskoisin löytyvän black, bone, pew ja erilaisia pointillisia hiiriä. Ajan saatossa nakut valtaavat taatusti pysyvän paikan Suomen kesyhiiriharrastajien keskuudessa, ja saatavilla on yhä enemmän eri tasoisia ja värisiä nakuhiiriä.

Kaksi nu pew poikasta. Vasemmalla hyvin karvainen uros, oikealla lähes karvaton naaras.

Nakujen väritys vaihtelee vaaleanpunaisesta tummanharmaaseen, oli geneettinen väri mikä tahansa. Pigmentti vaalenee hiiren vanhetessa, joten poikasena lähes musta hiiri voi olla aikuisena häilyvän harmaa, tummin ääreisosin. Mitä enemmän nakulla on karvoitusta, sitä selkeämmin värit näkyvät. Monen harrastajan suureksi harmiksi on siis mahdotonta saada jalostettua esimerkiksi täysin mustia nakuhiiriä. Onneksi nakulaiset ovat muutenkin riittävän hurmaavia kaikissa väreissä, nahkaisine olemuksineen!

Jos sinulla on jotain kysyttävää karvattomista kesyhiiristä, 

tai haluat tiedustella niiden saatavuutta, ota rohkeasti yhteyttä!