Kasvatus

2014 - useampi vieroitusikäinen poikue samassa läjässä

Mistä kaikki alkoi?

Alkuvuodesta 2013 päätin ryhtyä kasvattamaan ruokahiiriä kunhan elämäntilanne on sopiva. Syyskuussa ensimmäiset hiiret, kolme naarasta ja uros, kotiutuivat. Ne olivat todella pienikokoisia, hyvä jos neliviikkoisia tullessaan. Yksi naaraista oli krooninen rohisija ja uros sekosi päästään parin kuukauden kuluttua. Luonnollisesti tältä kasvattajalta ei hankittu enää ainuttakaan hiirtä. Myöhemmin selvisi, että kyseisten hiirten "kasvattaja" on lähitienoon pahimpia eläintehtailijoita. Oppirahat tuli maksettua heti alussa, joten jatkossa osasi onneksi olla tarkempi siitä mistä hiiriä hankkii

Loppuvuodesta syntyi ensimmäiset poikueet. Olin hirvittävän innostunut kaikesta oppimastani. Hiiristä oli kokemusta ennestään ja tietoa oli haalittu paljon (sekä hiirten hoidosta, terveydestä että kasvatuksesta), mutta tiedonkeruu jatkui siitä huolimatta. Ja se jatkuu yhä. Olen sitä mieltä, että koskaan ei voi tietää tarpeeksi. Tietoa on jatkuvasti saatavilla yhä enemmän, ja muiden harrastajien kokemuksien kuuleminen tuo valtavasti hienoja näkemyksiä esille. 

Monta asiaa tuli kokeiltua kantapään kautta, mutta pääsääntöisesti kasvatukseni on alkanut ihan hyvin. Tekevälle sattuu, ja kasvattaminen ei todellakaan ole lastenleikkiä! Se jos jonkin on tullut huomattua!

Miksi juuri kesyhiiret?

Kesyhiiret ovat nimensä mukaisesti kesyjä, kunhan niiden luonnetta pidetään silmällä jalostuksessa. Ne ovat parhaimmillaan todella sosiaalisia, rohkeita ja uteliaita, mikä tekee niistä mainion lemmikin. Muut hiirilajit ja monet muut pienet jyrsijät eivät ole niin mukavia käsitellä, ja ne toimittavat usein lähinnä katselulemmikin virkaa. Myös muiden lajien saatavuus on huonompaa, eli uutta verta kasvatusta varten on vaikeampi hankkia. 

Lisäksi kesyhiiret ovat aikuisena sopivan kokoisia ruokaeläimiä useille käärmeille, ja kissallekkin 35-60g hiiri on oikein mainio ateria. Hiiret tuli hankittua alunperin ruokakasvatukseen, mutta kesyhiirten monet plussat (helppo käsiteltävyys, laaja väriskaala, helppohoitoisuus) verrattuna muihin lajeihin helpotti päätöksenteossa.

Tavoitteet?

Tavoitteena on ensisijaisesti pitää yllä tervettä hiirikantaa. Seuraavaksi tärkein seikka on hyvä luonne. Kolmanneksi tärkeinpänä pidän hyvää kokoa ja hiiren tyyppiä, eli rakennetta. Vasta näiden jälkeen tulee ulkonäköseikat. Kahden ensimmäisen kriteerin pysyessä aina itsestäänselvyytenä, yritän jatkuvasti jalostaa hiirten ulkonäköä. En ensisijaisesti pyri kasvattamaan standardinmukaisia hiiriä, mutta tavottelen sitä kaiken muun ohessa.

Kasvatusarvot?

Haluan olla kasvattajana luotettava, helposti lähestyttävä ja ehdottoman rehellinen. Neuvon mielelläni hiirten hoidossa ja kaikkiin niihin liittyvissä asioissa. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, ja kysyvä ei tieltään eksy.

Yksi tärkeimmistä arvoistani on eläinten kunnioittaminen ja niistä huolehtiminen asiaan kuuluvalla tavalla. Vaikka hiiri on pieni eläin, se ei ole yhtään sen vähäpätöisempi kuin esimerkiksi koira. Minulle kaikki hiiret on rakkaita lemmikkejä, vaikka suuri osa omistakin kasvateista päätyy ravitsemaan muita eläimiä. Kaikki hiiret asutetaan väljästi hiiriturvallisiin asumuksiin, joissa ne saavat toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruokinta-asiat ovat minulle todella tärkeitä jokaisen eläinlajin kohdalla, eivätkä hiiret ole poikkeus. Laadukasta pellettiä on tarjolla koko ajan, jonka lisäksi kaikki hiiret syövät useamman kerran viikossa monipuolisesti erilaisia tuoreruokia ja kokonaista viljaa. Virikkeinä hiirillä on runsaasti kuiviketta, pesämateriaalia, kiipeily- ja piiloutumismahdollisuuksia sekä ruokavirikkeinä muun ohella hirssintähkiä, varpuja jne.

Hiirten rakennetta ja terveyttä seurataan tarkasti, eikä sairaita tai epämuodostuneita (häntäknikit, liikavarpaat jne.) eläimiä koskaan lisäännytetä. Lopetus hoidetaan aina nopeasti ja kivuttomasti.

Hiirten valtakunta-sivulta voit lukea lisää siimahäntien elinympäristöstä.


Kasvatustauko

Kasvatin hiiriä aika tasaiseen tahtiin vuosina 2013-2015. Kun olin päässyt vauhtiin ( = toivottoman hurahtanut uuteen harrastukseeni), hiirimäärä kipusi vakituiseen n. 100 yksilöön ja poikueisiin syntyi lukuisia eri muunnoksia. Pikkuhiljaa suosikkimuunnokset löytyivät, ja aloin miettiä mitä muunnoksia haluaisin kehittää pidemmälle. Hiirulassa oli aina yksi tai muutama tavoittellisempi muunnos, jonka lisäksi oli hyvin kirjavaa sekametelisoppaa, joista parhaimmisto pääsi rakastaviin lemmikkikoteihin ja osa päätyi yhä ravinnoksi muille eläimille (syystä tai toisesta lopetetut eläimet hyötykäytän ravintona riippumatta siitä, oliko eläin kasvatettu ruuaksi vai ei).

Vuonna 2015 elämässäni tapahtui valtava muutos, jonka myötä kasvatus hiipui ja lähestulkoon loppui kokonaan. Kasvatus kuitenkin toipui, ja jatkui vielä noin vuoden, jonka jälkeen tuli toinen elämänmuutos ja jouduin lopettamaan koko hiiriharrastukseni pakon edessä - ei ollut tiloja pitää hiiriä. 

Olin todella murtunut hiiriharrastuksen loppumisen myötä, enkä ole vieläkään aivan toipunut siitä, vaikka olen lähes 2 vuoden tauon jälkeen saanut taas uusia hiiriä, ja uusi kasvatusura on lähdössä alkuun. Näiden vuosien aikana hiiristä on tullut erittäin rakas ja antoisa harrastus, ja olen oppinut hurjan paljon. Takapakkeja on tullut - joskus enemmän mitä olisin kestänyt - mutta hyviä hetkiä on ollut juuri sen verran, että vaikeuksien yli on päästy. Olen erittäin intohimoinen eläinharrastaja ja pidän todella monenlaisista eläimistä - eksoottisten eläinten ollessa erityisen lähellä sydäntä. Nuorempana harrastin myös hevosia, joka on aina tuntunut kaikkein "omimmalta" eläinalalta. Terveyssyistä jouduin kuitenkin hevostelun - palkitsevimman harrastukseni - lopettamaan. Hiirikasvatuksen tultua kuvioihin huomasin, että kasvatustyö, sen ylä- ja alamäet, onnistumiset, epäonnistumiset ja yllätykset, vetävät vertoja niille tunteille, jota olin kauan kaivannut hevosissa. 
Hiiret toi siis kauan kaupaamaani sisältöä elämääni, ja toivon että nyt tauon jälkeen pääsen jatkamaan tätä ihanan haastavaa, mutta antoisaa harrastusta paremmalla onnella!

2020 >>

Hyytyneen kasvatuksen ja lyhyen poikueettoman kauden jälkeen kasvatus lähti taas uuteen nousuun. Hankin muutamia uusia hiiriä, joista olen lähtenyt luomaan uusia linjoja nykyisen ohelle. Vuosia jatkuneen self-kasvatuksen jälkeen olen vihdoin palannut takaisin kuvioiden pariin. Kuten aiemmin, en tähtää näyttelykehiin vaan keskityn saamaan kuviollisille hiirille lisää kokoa sekä parempaa tyyppiä - ja ennen kaikkea parempaa luonnetta. 

Kunhan pandemia hellittää, toiveissa olisi päästä näyttelyihin. Kenties viedä omiakin kasvatteja koettamaan onneaan. Aika näyttää!

Kysyttävää kasvatuksestani?
Lähetä kysymyksesi minulle: kosketushairio@gmail.com, niin kerron lisää! :)