Two years later...

 Edellisestä postauksesta on näemmä aikaa jo reilut 2 vuotta. Niin se aika vaan vierii!

Hiirulan meno onkin muuttunut melkoisesti tällä välin. Hedelmättömyysongelmat ovat vain ikävä muisto enää, eikä murheita ole ollut muutoinkaan luonne- eikä terveysrintamalla. Naaraidenkin keski-ikä on reilusti päälle 1,5 vuotta eikä kasvaimia ole näkynyt juurikaan sitä nuoremmilla. Värimaailma sen sijaan ei vieläkään miellytä. Agoutia on onneksi syntynyt vähemmän (vielä vuosi sitten sitä oli todella paljon), kun olen raaskinut jättää käyttämättä nätimpiäkin naaraita ja jättänyt kotiin vain muun värisiä uroksia.

Poikasia vuoden takaa. Hedelmällisyysongelmia oli vähenemässä määrin, mutta luonteen kanssa oli tekemistä. Eikä ulkomuotokaan ollut kehuttava: nakut olivat yhä todella karvaisia ja jälkeläisissä oli paljon ulkosiitoksen tuomaa epätasaisuutta.

Nyt kun kasvatus on rullannut niin kivasti, olen pitänyt linjan tosi tiukkana ja vältän ulkosiitoksia niin pitkään kun mahdollista. Ja ulkosiitostakin käyttäessäni palautan jälkikasvun takaisin vanhaan linjaan, enkä sotke koko linjaa uudella verellä. So far, so good. Katsotaan millaisen sopan saan aikaseksi, kun tuon jo valmiiksi huonoluonteiset (lue: rakettirepuilla varustetut) ja tyypiltään melko onnettomat kuviosörsselit mukaan. Jiihaa?

Tällä hetkellä muunnosrintamalla dominoi lk ja nu bonet ja pewit. Toista sijaa pitää ihanankamalat "kuralätäköt" eli kurikset, joista olen alkanut pitää enemmän mitä olisi kannattavaa. Kurikset tuntuu tikkautuvan tosi nätiksi iän myötä, ja tyyppikin niillä alkaa olla kohtuu miellyttävä. Vaan eiköhän nekin jää taka-alalle, jahka kuviot valtaavat laareja jalansija kerrallaan. Mustien linjaa toivoisin saavani paremmaksi ja hieman isommaksi, sillä tällä hetkellä mustia uroksia ei ole yhtään ja naaraitakin vain muutama - linja pysyy hengissä pitkälti suklaan voimin.

Suunnitelmissa on yhä jatkaa self-muunnosten linjoja ja tehdä kuviosta oma linjansa, johon sotken nykyistä päälinjaani pikkuhiljaa. Pitkäntähtäimen tavoitteena olisi saada aikaan kaikenkirjavia kuviohärpäkkeitä paremmalla tyypillä. Alkuun luonneominaisuudet saa jäädä toissijaiseksi, mikä vähän hiertää, mutta jos noista dutcheista mielii saada jotain aikaseksi niin luonteen perusteella ei voi ruveta karsimaan kovin rajulla kädellä. Muuten ei jää laareihin ainuttakaan läiskähiirtä.

Dutchien saapuminen hiirulaan on ilahduttanut ihan mahdottoman paljon, vaikka ne on luonteeltaan ihan karmeita. Näillä silmälappukavereilla tuntuu olevan rakettireput selässä, tai vähintäänkin vieterit jaloissa. Poikaset lentelee asumuksen kattoon jo kolmiviikkoisina niin lahjakkaasti, että ihan hirvittää. Aikuiset on säpsyjä ja hirveitä kiljumaan, mutta se tuntuu onneksi olevan enemmän draamaa kuin varsinaista pelkoa. Uteliaita ja valtavan puuhakkaita ne ovat, ja emo-ominaisuudet on turhankin hyvät (naaraat puolustaa pesää hampaat irvessä vielä 2 viikkosten poikasten päältä). Kivaa vaihtelua menneisiin verrattuna...

Tekemistä näissä mustavalkoisissa siis riittää, mutta olen innoissani! Kuusi vuotta on tästä muunnoksesta haaveiltu, ja viimein niitä on kotonakin! Koitan muistaa päivitellä kuviolinjan kehittymisestä tännekin.